No nyt on blogi ja pitäisi kirjoittaa jotain järkevää. Ehkäpä aloitan kirjoittamalla vähän itsestäni.

Olen kolmekymppinen, mutta en tunne itseäni aikuiseksi. Pidän eläimistä, olen  lihava ja opiskelen. Siinä tällä hetkellä melkeinpä koko elämänsisältöni. No, onneksi muutamia ystäviäkin löytyy.

Viime päivinä suurin murheenaiheeni on ollut lihavuus. Painan tänään 113,5kg. Mikä on paljon pikkuiselle naiselle. Laihdutuskeinoja olen varmaan yrittänyt vaikka mitä, välillä onnistuenkin. Paino vaan on tullut takaisin melko pian. Olen aina ollut pyöreä mutta suurin syy reiluun lihomiseeni oli masennus ja sen lääkitys. Sen ansiosta lihoin nopeati noin 30kg. Ja painoa tuntuu tulevan yhä. Masennuksesta onneksi olen päässyt yli aika hyvin, vaikkakin lääkitys on vielä käytössä.

Olen miettinyt uskaltaisinko kysellä lääkäriltä mahdollisuutta mahalaukunohitusleikkaukseen. Olen kuitenkin kuullut että sitä ei masentuneelle tehtäisi? Entäs sitten masennuksesta toipuneelle? Alkaa nimittäin olla keinot vähissä ja olen todella nyt kyllästynyt tähän. Liikkuminen on vaikeaa. Nukkuminen on vaikeaa kun tissit on tiellä. (jonkun mielestä tämä voisi olla huvittavaa). Kaikki tuntuu vaikeutuvat painon takia. Viimeinen tikki on diabetes, joka todettiin vuosi sitten. Olen kuullut että leikkauksen avulla moni on voinut vähentää myös diabeteslääkitystä. Mutta tämä on edelleen ihan ajatuksen tasolla. Paljon olen miettinyt ja koko asia on todella iso. Pelottaa, enkä vielä ole uskaltanut soittaa lääkärille.

Jos tuo nyt ei sitten onnistu olisi pakko keksiä jotain muuta. Olen vaan niin pettynyt omiin laihdutusyrityksiini, kun aina paino tulee takaisin.